Elinkaareni ensimmäisinä hetkinä minut siunattiin nimellä Aino Sallamari Rantala ja sitä nimeä olen oppinut rakastamaan, vaikka joskus yön pimeydessä sydämeni hiljaa kuiskaakin pohtivaan sävyyn: Millainen olisi elämästäni kehkeytynyt jos minua olisi nimellä Viljami siunattu.  Sillä silloin olisin vapautunut tästä yhteiskunnan asettamasta lyijynraskaasta alasimesta joka herkeämättä roikkuu ylläni.

Minua on onni kohdannut saatuani tavata kaksi ylen ylvästä ystävääni joiden hengellisiä tuotoksia voitte seurata osoitteissa peutska.vuodatus.net sekä tikkka.vuodatus.net. Ilman heitä saattaisin olla kuin heikko tuulahdus aavikon kuumissa pyörteissä. Koen kyllä verratoman syvää mielihyvää tarkkaillessani alfaurosten kiinteitä vartaloita joiden jokainen lihassäie uhkuu alkukantaista voimaa sekä vaaraa, mutta olen nyt kokenut ymmärryksen hipaisevan mieleni reunamia. En koe tarvetta olla läheisyydessä minkäänlaisen vahvan osapuolen parissa koska luonani ovat nämä kaksi pystyvää ystävää, tai pikemminkin rakasta perheenjäsentä, jotka rakentavat minut kokonaiseksi.

Kiitokset teille, Lepa ja Tiilikka.

Olen erityisen kiintynyt kaikkiin eläinkunnan edustajiin ja saatan pahoittaa mieleni mikäli näen jotain julmaa aiheutuvan millekään olennolle joka on syntynyt yhdenvertaiseksi kanssani tämän auringon alle. Ruokailenkin mielelläni  kaikkien luontokappaleiden parissa, he ympärilläni katetun pöytäni ääressä sen sijaan että nautiskelisin näitä viattomia eläimiä joiden sydän sykkii siinä missä meidänkin, kuljettaen elinvoimaa noita taianomaisia punaisia tiehyeitä pitkin kaikkialle kehoomme.

Fyysiseltä olemukseltani olen varsin viehättävä ja tavanomaisen kaltainen. Mutta pintani alla piilee syvimpiä mysteerejä ihmiskunnan kohtalosta sekä mielten sisäisestä myllerryksestä. Pyrkimyksenäni onkin päästä täydellisen harmoniseen sielunyhteyteen koko olevaisuuden kanssa ja jakaa tätä pehmeää totuutta kaikkialle ympärilleni pienin ryöpsähdyksin.

Sisällöntäyteiset päiväni kulutan purkaen suunnatonta luomisvoimaani käsinkosketeltavaan muotoon jakaakseni sielunkumppaneideni kanssa syvimmät tuntemukseni. Tämä luominen lienee se elämäni tukipilari joka estää kaikkia luonnonvoimia romahtamasta ylleni.

Jos intoudutte lukemaan näitä mitättömän pieniä kuvauksiani elämästäni elämästä, kiitän teitä sydämellisesti. Mutta hiljaa mietin mieleni sopukoissa olenko nyt antanut kaikkeni, vai pyrinkö salaamaan totuutta kaikelta kansalta. Ehkäpä olen kuitenkin herkän okranvärisen ruusunnupun kaltainen, joka arasti pysyttelee sykeröityneenä kunnes joku varovasti suvaitsee avata sen ja paljastaa täyteen kukoistukseen sen valtavan kauneuden mikä nupun syövereissä piilee.

Sillä kaikki ei aina suinkaan ole aivan sellaista kuin kova kuori antaa ymmärtää.

Muistakaa, kunnioittakaa kaikkea luotua elämää auringon alla.

Sillä kuten kunnioitettavin teos mainitsee; ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali."